Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Hyväksyitkö sinä käyttäjäehdot? - Miksi äänestät vielä?

Lapsella on jo hyvin varhaisessa vaiheessa kyky hahmottaa kokonaisuuksia, mutta kokemuspohja ja tieto ovat vielä muotoutumatta. Siksi lapsen haavoittuvuus tiedollisen määrän vähyydessä altistaa lapsen hyväksikäytölle ja oman tahdon vastaiselle ohjailulle. Vallan epätasapaino syntyy sellaisessa tilanteessa, jossa tietoa ei jaeta tai yksipuolistetaan käsittämään haluttu uskomus.

Vielä kolmekymmentä vuotta sitten vapaa tiedon jakelu oli huomattavasti vaikeampaa kuin tänä päivänä ja siten kansalaiset olivat alttiimpia yksipuolisen näkemyksen levittämiselle, joka myös mahdollisti merkittävästi vallan väärinkäyttöä.

Tietovallankumous on tuonut ihmisten ulottuville huomattavat määrät tietoa, jossa yksilön vastuu korostuu siivilöitäessä oleellinen epäoleellisesta. mutta tietovallankumouksen merkitystä yhteiskunnissa ei ilmeisesti ole vielä ymmärretty, kun puhutaan tiedosta sekä vallasta samassa lauseessa?

Meillä siis on tieto, jonka pitäisi tuoda valtaa, mutta ei keinoja vaikuttaa omaan elämään muuta, kuin äänestämällä edustajia?

Kenellä on siis vastuu?

Ja mikä on vastuun merkitys rakennettaessa yhteiskuntaa?

Itse asiassa tämä aiheuttaa ainakin minulle suurta hämmennystä, kuinka kansalaisten tapa toimia on edelleen sidoksissa sata vuotta sitten käyttöön otettuihin malleihin, vaikka meillä on tietoa! Ja olen katsonut tyrmistyneenä lukuisia avauksia länsimäisen tiedollisen ymmärryksen ja kehityksen ylistyksistä, joissa monipuoluejärjestelmä nostetaan jotenkin erityisasemaan sen ”ylivertaisuuden vuoksi”, jossa kansalaisvaikuttaminen edelleen sidotaan holhouksen alaisiin malleihin sekä järjestelmäoppeihin.

Kuka on antanut oikeuden edustajille määrätä yksilön elämän suuntaa?

Onko yksikään kansalainen sallinut näitä ”käyttäjäehtoja” syntyessään Suomeen?

Kuinka voi olla niin, että ilmeisesti suuri määrä kansalaisia edelleen hyväksyy järjestelmän, joka ei juuri eroa Kiinan kommunistisesta yksipuoluejärjestelmästä, jossa enemmistö päättää vähemmistön asioista?

Enkä ole nyt kirjoittamassa suorasta kansanäänestä, koska sen toimintaperiaate perustuu edelleen enemmistön mielivaltaan, vaan keinoista vaikuttaa nimenomaan omaan elämään, joilla valta saadaan hajautettua niin, että yksilö todella vastaa omasta elämästään ihan itse.

Kuinka voi olla näin, että edelleen ihmiset äänestävät edustajia itsensä sijaan?

Miksi siis äänestät vielä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Huh että olipa melkoista settiä. Mutta asiadta toiseen. Tulevan EU artikla 13 mukaan vastuu ei ole enää jatkossa ollenkaan yksilöllä vaan alustalla. Toisin sanoen yksilö saa perseillä jatkossa niin paljon kuin sielu sietää ja itse kestää sillä EU määrää julkaisualustan vastuuseen ja kantamaam seuraukset yksilön toilailusta. Siksi en pidä tästä artikla 13:sta. Vastuu on edelleen ja pitää olla edelleen yksilöllä.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Järjestelmä, jossa jokainen päättää itse omista tekemistään, on anarkia.

Siitä huolimatta edes anarkiassa ei pääse syntymään tilannetta, jossa itse kukin vastaisi vain itselleen omista teoistaan ja päätöksistään, koska ihmisillä on taipumus turvanhakuisuudessaan klikkiytyä ja vahvat klikit ryhtyvät nopeasti alistamaan heikompiaan.

Anarkia on luonnollinen tie diktatuuriin.

Kaikkein paras ja toimivin hallintomuoto olisi valistunut itsevaltius.

Valistuneisuus taattaisiin sillä, että perustuslaillisesti kenellä tahansa olisi oikeus surmata itsevaltias ilman rangaistuksen pelkoa, mutta velvoitteena surmaajalla olisi astua itse itsevaltiaan saappaisiin.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Näinhän se on että loppujen lopuksi ihmiset eivät ole niin yksinäisiä suska ja itsenäisiä kuin mitä voidaan uskotella.

Luontaisesti ihminen muodostaa ryhmiä ja ryhmissä ryhmäydytään hierakkiaan. Se on ihmisten versio esim simpanssien ja muiden ihmisapinoiden muodostamista laumoista. Vaikka valtiot poistettaisiin ihmisten ympäriltä, alkaisi uusien valtiota muistuttavien heimokuntien syntyminen. Seuraavaksi olisi päälikkökunnat, sitten maakunnat ja lopulta uudelleen valtiot. Ja aina kun ihmiset rymittyvät vaikkapa gängeiksi, niin tämän yhteisön on sovittava yhteiset pelisäänöt ryhmädynamiikan ylläpitämiseksi, ryhmässä on nimittäin otettava huomioon myös toiset jos sen haluaa toimivan. Ehkä tässä on taustalle sekin oivallus, että ryhmätyö on huomattavasti tehokkaampaa kuin yksin sooloilu.

Silti en jättäisi sanomatta etteikö myös edustuksellisessa demokratiassa olisi ongelmia ja puutteita, mutta kun ne tiedetään niin ne on helpompi paikata ja korjata. Tätä esim Aristoteles pohti jo 2500 vuotta sitten.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset