Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Vihkiytyneenä rakkaudesta vai pelosta?

Mitä tapahtuu yhteiskunnassa, jossa järjestys perustuu johonkin muuhun, kuin vapaaseen tahtoon? Yltäkylläisyys, varallisuus ja valinnanvapaus ovat aihealueita, joissa varmasti monilla on sanottavaa, ja silloin arvostelu sekä suoranainen tuominta katumuksellisella höysteellä siivittävät keskustelua velvollisuuksista, joka tarjoaa mitä värikkäimpiä viholliskuvia. Mikä voisi todellisuudessa johtaa arvosteluun, väkivaltaan sekä tuomintaan, jos ei järjestys, joka perustuu pelotevaikutukseen? Mihin sotilaallinen järjestys perustuu, jos ei herranpelkoon? Ja minkälainen lopputulema on, kun vuoropuhelun sijaan käydään keskustelua arvojärjestyksestä käsin? Nykyinen yhteiskunta Suomessa perustetaan tähän samaiseen ikiaikaiseen ajatukseen holhoamisesta sekä valtajärjestyksestä, joka pitää yllä tätä vankien nokkimisjärjestystä ja siten pitää huolen siitä, että väkivallan uhka on aina käsillä. Nähdäkseni tämän läpi uskon vilpittömästi, että arvojärjestyksen purkutalkoo on ainoa todellinen keino saavuttaa tasavertainen sekä vuorovaikutteinen, aidosti toisista välittävä yhteisö sekä yhteiskunta, joka on siis myös ainoa luonnontila, johon ihminen voi kasvaa sekä juurtua tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Turvallisuus tulee ihmisistä eikä laista, eikä yhteiskuntajärjestyksellä taata mitään muuta, kuin vankiloita, jotka tarjoavat loputtoman lähteen rikollisia. Suosittelen lämpimästi uhraamaan vähän aikaa väkivallattoman viestinnän perusteisiin, jonka yhdysvaltalainen edesmennyt Marshall Rosenberg aikoinaan kehitti. https://

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset