Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Kenen valtaoikeuksilla? Kenen ehdoilla?

Milloin opettaja on valmis?

Opettaja voi täyttää henkensä kaikella tiedolla, minkä maailma pitää sisällään, mutta silti olla kuin musta piste valkealla kankaalla.

Missä on piste, missä oppilaasta tulee opettaja?

Riippumattomuus on jotain, mitä valtiosääntöoikeuskin korostaa jakaessaan vallan kolmijakoa edustajien, hallinnon ja oikeusjärjestelmän nimeen, jotta turmelus ei pääsisi vaikuttamaan kaikkiin jäseniin. Mutta kaiken vilpittömyyden ja antaumuksellisuuden ohella jokin valtiosäännöissä jättää mustan pisteen valkealla kankaalla.

Tulisiko minun puhua Jumalan äänellä?

Minä olen tyhjä piste valkealla kankaalla aivan niin kuin miljardit muutkin ovat, sillä riippumattomuuden usko on saanut minut otteeseensa, vaikka todistus riippumattomuudesta on väittämä, jolle ei löydy mistään tukea.

Minä tarvitsen sinua, koska ilman sinua syyni olemassaoloon lakkaavat, mutta mitä tapahtuu jäsenilleni, jotka sitten turmeltuvat?

Kenen tahtoa toteutat?

Ja kuin varkain vieras henki asettuu minuun vaikuttaen jäsenissäni, vaikka pesisin käteni pois Voidellun verestä, koska riippumattomuuden henki pilkkaa nimeäni. Kuinka siis nämä kolme voisivat olla riippumattomia toisistansa?

Valta turmelee silloin, kun minä puhun jonkun toisen sanaa, kuin omaani ja siksi myös valtiosääntö puhuu sanaa, johon sillä ei ole oikeuksia.

Mitä on siis valtajärjestys, jos ei vapaan hengen pilkkaa?

Minä puhun vain omasta puolestani.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset