Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Kestävä kehitys ja rohkeat yksilötason ratkaisut

Valtatiet olivat aikoinaan uuden, paremman maailman kehitystuulia, jossa vapaus liikkua toi ennen näkemättömiä mahdollisuuksia tuottaa palveluratkaisuja ja kehittää taloutta, mutta pitkän ajan seuraamuksia ei laskettu rakentaessa moottoriteitä, joka tarkoitti monen maanomistajan ostamista pois valtatieltä ja myös lukemattomien metsien jakamista kahtia rajoittaen eläimien elinpiiriä.

Kaikki, mitä olemme saaneet aatteellisista opeista, jotka kannustavat kuluttamaan vapaan kaupan hengessä, veroraipoista vapaassa maailmankaupassa, ovat yhtäältä tuoneet enemmän toki mahdollisuuksia kuluttajille, kuin myös teollisuudelle sekä kaupanalalle, mutta toisaalla kasvattaneet hiilijalanjälkeä tarpeettomien kuljetusten sekä tuotantoketjujen lisääntyessä ja siten tuoneet enemmän ongelmia, kuin ratkaisuja.

Näiden ongelmien juurisyy löytyy tavoista, joilla kuvitellaan ihmisten hyvinvoinnin kasvavan ja samoilla periaatteilla myös luokitellaan yhteiskunnan menestystä, vaikka hyvinvointi ei tule tarjonnan lisääntymisestä, vaan tasapainosta yksilön ja yhteisön, kuin myös kysynnän ja tarjonnan välisissä suhteissa.

Ratkaisu ei välttämättä kuitenkaan ole vero-ohjailu tai muu holhoaminen, vaan lähtökohtaisesti yksilökohtainen ongelmien tunnustaminen ja sisäisen tasapainon löytäminen, eikä keskusjohteinen valtiokeskeinen ajattelutapa auta syvälle juurtuneita käsityksiä, joilla valtio on jo aiheuttanut lukuisia ongelmia sekaantumalla yksilöiden valintoihin.

Tarvepohjainen ajattelu ja ihmisen yksilötasoisen kehityksen tukeminen tulisi aina olla lähtökohta kestävän yhteiskuntarakenteen muodostamiseksi ja juuri tästä syystä vallitsevia olosuhteita ei missään tapauksessa pitäisi enää lähteä hakemaan keskusjohteisuudella, vaan uudella tavalla ajatella yksilön ja yhteisön välisiä vuorovaikutussuhteita.

Vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen auttaa paljon niin yksilöä, kuin yhteisöä rakentamaan keskinäistä luottamusta ja rakentamaan uusi, kestävämpi yhteiskuntamalli, jossa lähtökohtana käytetään ”bottoms up”, eli pohjalta ylös- periaatetta, jossa yksilötason ratkaisut ovat osa yhteisötason kestävyyttä.

Nyt haasteena on vain se, miten saada ihmiset luottamaan jälleen itseensä ja ajattelemaan uusiksi valtiokeskeisistä ratkaisuista kohti yksilötason ratkaisumalleja. Onko sinulla rohkeutta kyseenalaistaa valtiojärjestys?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset