Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Kutsumuksena elämä

Minä olen yksi näistä monista,

minä olen yksi näiden monien joukossa,

jota kutsui elämä ja henkäyksen ensihedelmä,

kun tuulet kohottivat ylös eliöstöjä tuodakseen

ne käskemättä virtojen mukana.

 

Aistimus ja aavistus lyövät siiveniskuja,

kun syntyi hän, joka oli monien joukossa,

mutta havahtui olemassaoloonsa tullakseen

luojaksi näistä kaikista.

 

Intohimo oli hänen kättensä voimassa, kun

tuli lopulta syttyi hänen tahdonvoimasta eikä

mikään häirinnyt olemassaoloa, kun hän katsasti

tähtitaivaan tuiketta.

 

Syvään hengitti hän antaakseen virtojen virrata

ja henkensä matkata tuulenvirtojen mukana,

kysymysten tulva sydämessä, eikä suunnitelma

ollut suurempi, kuin kaikkeus hänen takana.

 

Rytmi oli sykkeessä, joka sai hänet tuntemaan

värejä - kehonsa värinä oli hänen sormenpäissä,

iholla, kaikkialla ympärillä, valon kirkastaessa

hänen vilkkaat ajatuksensa - tuntemalla jokaisen

hetken tässä uskomattomassa tarinassa,

jota kutsui elämä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset