Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Oletko pätevä arvioimaan toisen ihmisen tunnetiloja?

”Hyvää” tarkoittava lauseke: ”kyllä sinä olet kaunis tänään”, jättää kysymyksen, olenko toisinaan myös ruma?

Kaiken ihmisen toiminnan perustana on tunne, ja mielihyvän tunne tulee myös mielihyvän antamisesta, kuinka siis mielihyvästä voidaan päätyä ihmisen vaikuttimien arviointiin - "hyveeseen tai paheeseen? "

Hyveet on aneen muotoja, joilla hyvitetään tai pyydetään anteeksi rikkomuksia, joita on harjoittanut, ja juuri siksi hyveet oikeuttavat ihmisen toteuttamaan myös ”paheita.”

Kun ihminen on löytänyt oikeutuksensa, silloin hän ei myöskään tunne katumusta. Toimiiko tällöin mikään rangaistus, vai päinvastoin vahvistaako rangaistus rikkojan oikeutusta ja voimistaa vain oikeassa olemisen tunnetta.

Väkivalta syntyy aina ensin hengessä ennen kuin julistautuu kehollisena ”uskontunnustuksena.” ”Hyvä ja paha” ovat arviointikeinoja, joilla määritetään ja ohjaillaan yksilöä yhteiskunnassa samoin, kuin "tavanomainen tai epätavanomainen" – nämä ovat väkivallan muotoja ja edistävät väkivallan syntyä.

Hyve on siis ihmisen vaikuttimien arviointia ikään kuin ihminen kykenisi näkemään toisen syvempiä tarkoitusperiä niin kuin ”kaikkivaltias”, vaikka jopa omien tunteiden tunnistaminen voi olla hyvin haastavaa. Oletko siis pätevä arvioimaan toisen ihmisen vaikuttimia?

 

(Opin perustana käytän edelleen Marshall Rosenbergin malleja väkivallattomasta viestinnästä)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset