Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Mielihyvän merkitys rauhan rakentajana

Siihen on syy, miksi masentunut ihminen lamautuu ja menettää toimintakykynsä, ja sillä on jotain oleellista tekemistä asioiden kanssa, jotka on järjestelmällisesti sivuutettu johdonmukaisuuden ja järkevyyden tieltä.

Kaiken olemassa olevan syyperusta on merkityksetöntä sellaiselle, joka ei tunne kipua – Itseasiassa kaikki liike, jota ei tunne, on merkityksetöntä.

Esimerkiksi tietokone on tehokas laskentajärjestelmä, joka on ehdollistettu vastaanottamaan, työstämään sekä tulkitsemaan käskyjä ja muuttamaan ne vastaanottajalle tulkittavaan muotoon, mutta tietokone ei murehdi menneitä eikä ahdistu huomisesta tai pelkää tuhoutumistaan. ”Liike ilman tunnetta on merkityksetöntä.

Mielihyvä on syy siihen, miksi ihminen toimii käytösperustalla (eikä vain välittömällä vasteella) tulkiten ympäristöään tunteiden kautta, ja siten muuttaa toiminnan elinkelpoiseksi pitkänajan ennustettavuudeksi sekä vakaudeksi, eli turvallisuudeksi ja sääntöpohjaiseksi moraaliperustaksi. Tunne on siis moraaliperustan ydin ja mielihyvä palkitsemisjärjestelmä, joka viitoittaa ”oikeamielisyyttä”, mutta onko järjettömyyden syy järjenpuutteessa vai yksilön sisäisen palkitsemisjärjestelmän vajeessa?

Mistä siis syntyy ”järjettömyys”, jos ei tunteiden sivuuttamisesta?

Ihminen voidaan ehdollistaa mielihyvällä mihin vaan, josta esimerkkinä lapsisotilaiden valjastaminen eikä tällaisella ole mitään tekemistä  ”hyveiden tai paheiden” kanssa - - vain ehdollistamisella ja palkitsemisella mielihyvän kautta. (Tässä myös syy siihen, miksi en pidä velvollisuuskäsitteestä, koska  oikeus- velvollisuus käsitteet on ehdollistamista, joka on ihmisen sisäisen järjestyksen ohjailua((manipulointi)) ja rikkomista. Vastuu on sitten toinen asia!)

Sama pätee vahingollisissa riippuvuuksissa, jossa yksilö pyrkii käsittelemään tunteitaan siirtämällä ne johonkin pakonomaiseen toistoon, vaikka tietää sen olevan vahingollista hänen omalle kehitykselle, kuin myös yhteisön toiminnalle eikä hänen kykynsä muuttaa vahingollista käytöstä parane ennen kuin tunnistaa tunteensa ja kohtaa itsensä.

Syyllistäminen vain pahentaa rikkomuksen kierrettä.

Siksi tuomitsevat sävyt keskusteluissa eivät edistä tai rakenna, vaan päinvastoin yleensä järsivät ja syövät yhtenäisyyttä, ja aiheuttavat siten eripuraa sekä luottamuksen rappeutumista. Tunteiden käsittely on tärkeää, koska se säätelee mielihyväkeskusta ja parantaa yksilöiden välistä vuorovaikutusta sekä luottamusta.

Mielihyvän tuottaminen on oleellinen osa niin yksilön kuin yhteisöjen välistä vuorovaikutusta ja vain tunteiden merkitystä sekä välittäjäaineiden toimintoja ymmärtämällä voidaan rakentaa kestävämpiä yhteisömuotoja, joissa rikkomukset ainakin vähenevät, jos ei peräti poistu kokonaan.

"Kukin tulkoon autuaaksi uskossaan"(ja sisäisessä järjestyksessään.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset