Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Ilmastonmuutos ja yksilönvalinta

Minä väitän, että vain harvalla ihmisellä on aito tahto tuhota ympäristöään, mutta taustavaikuttimet ohjaavat yksilön käytöstä, jossa korostuu niin henkiperintö, kuin kokemus oikeudenmukaisuudesta, joka ei ole -– toisin, kuin yleensä oletetaan, kaikkeudellinen totuus, vaan yksilön kokemuspohja ja tunnetila. Tästä syystä myös ilmastokysymykset ja huolenaiheet, jota kuka tahansa omasta elämästä kiinnostunut tallaaja vain saattaa - on itsestään selvää, että yksilöt haluavat vain parasta itselleen ja ympäristölleen, eivätkä todellakaan halua aiheuttaa vahinkoa ympäristölleen.

Mutta se, miksi keskustelut ilmastonmuutoksesta saavat tunteet pintaan johtuu vain ja ainoastaan niistä asioista, jotka sivuutetaan keskusteltaessa ympäristöongelmista, eli yksilöiden kokemus ajopuuna olemisesta ja järjestäytyneen ilmastojuntan ehdottomista opeista kuulematta yksilöä ja hänen tunteitaan. Päästökaupat jo itsessään kertoo niistä laskennallisista arvoista, jotka antavat ymmärtää ilmastonmuutoksen olevan vain yksi keino lisää rahastaa, ja juuri siksi myös nämä ilmastokysymykset saattavat joidenkin kohdalla herättää suurta voimattomuuden tunnetta sekä suoranaista vihaa että halveksuntaa kaikenlaista yksilöiden valintojen ohjailua kohtaan.Kaikki, mihin raha koskee, muuttuu kyseenalaiseksi.

Ilmastopöhinä on joillekin suoranainen hyökkäys kaikkia vanhoja arvoja kohtaan, vaikka ei olisi edes erityisemmin pitänyt näistä ”vanhoista hyvistä arvoista”, jossa polttokäyttöisillä vekottimilla tehdään yhtä ja toista piittaamatta näiden toimintamallien terveydellisistä haitoista ihmiselle ja elinkelpoisen elinpiirin kaventumiseen ympäristöongelmien johdosta, mutta kokee perinteisten toimintatapojen tuovan kuitenkin ennustettavuutta ja vakautta, eli turvaa.

Tilanne on vähä sama, kuin tupakoinnissa, jossa yksilö kyllä tietää terveyshaitat, mutta sivuuttaa ne vakiintuneiden toiminmallien takia, jotka tuovat lohtua, vaikka aiheuttavat vahinkoa terveydelle ja ympäristölle.Näin toimitaan itse asiassa kaikkien arvojen kohdalla usein, että valitaan mieluummin se vanha toimintamalli, kuin hypättäisiin rohkeasti kohti uusia vaihtoehtoisia toimintamalleja.

Onko sitten kestävän kehityksen keskusteluissa edetty kuitenkaan käytännön toimiin, jossa luodaan toiveikas ja innostava ilmapiiri kohti uudempia toimintamalleja?

Tulisiko kuitenkin ottaa enemmän huomioon yksilön valinnat ja antaa enemmän vastuuta yksilöille päättää kulutustottumuksistaan, kuin rangaista heitä ”vihreillä arvoilla?

Eli "löysäämällä liekaa" osoitetaan luottamusta yksilön kykyyn itseohjautua ja valita itselleen parhaiten sopivia keinoja edistää niin omaa, kuin lähiyhteisönsä todellista hyvinvointia ohjailun sijaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset