Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Kansanvaltaisen vehkeilyn hedelmät – Arpa on heitetty!

Mitä enemmän keskityn ottaakseni osaa kansanvaltaisuuden suomiin valtuuksiini ja tekemällä juuri niin kuin käsketään, eli äänestämään, sitä enemmän törmään kysymykseen, ketä varten äänestän?

Erikoista äänestämisessä on se, kuinka toiset puhuvat äänestämisestä oikeutena, joka taisteltiin kansalaisille ja heti perään tulee velvoittava vaatimus, että jokaisen kansalaisen tulee äänestää - - On jopa esitetty uhkailuja lehdissä ”laillisilla” oikeusmenettelyillä jokaista sellaista kohtaan, joka ei halua ”oikeuttaan” käyttää.

Tämä mielestäni osoittaa hyvin selvästi ne kapeat raamit, joiden puitteissa yksittäinen kansalainen voi vaikuttaa ja suorastaan nostaa ilmaan kysymyksen, kuinka moni kansalainen todellisuudessa äänestää vain, koska käsketään? Vapaa tahto tuntuu olevan yhä vieraampi käsite järjestelmäoppilaalle, kun peukaloruuveilla väännetään kansalainen luovuttamaan valtansa ihmisille, joita et edes tunne. Tämä muistuttaa kovasti esimerkiksi kehityshäiriöisten tai ikäihmisten asemasta, jossa edunvalvoja tietää parhaiten, mihin laitokseen työntää ”yhteiskunnan heikommat jäsenet.

Ja yhtälailla myös poliittisen vallan keskiössä yksittäisen edustajan mahdollisuudet vaikuttaa kokonaisuuteen ovat rajatut, kun vastassa on vastakkaiset ajatukset, joka johtaa kummalliseen loppusummaan päätöksistä, kuin uloste kansanviemäreissä matkalla kohti puhdistamoa ja ulos kansojen mereen – oudolla hajulla, joka ei muistuta alkuperäistä työstöä.

Ketä kantaa todella ylpeänä oman ”työntönsä hedelmiä?”

Yhteiset pelisäännöt lakien puitteissa näyttäisi olevan tärkeitä ja palvelevan kaikkia, mutta kuitenkin katsottaessa ”pelinhenkeä” osoittaa juuri sen, mitä peliltä yleensä odotetaan – voittajia ja häviäjiä – mutta ne suurimmat ”ääreistäjät” näyttävät istuvan eduskuntasalissa, kun kansalaiset ”heittivät arpansa” kansanvallan lottojaisissa.

Kuka voisi uskoa ihmiseen, kun ”hyvää tarkoittava järjestelmä” pusketaan läpi kieltämään vapaan tahdon kansalainen? Näin maailmansotien jälkeen, onko todellakin niin, että vapaus on edelleenkin ”arvopäämäärä” eikä lähtökohta vaikuttamiseen ja keskinäiseen avunantoon?

Vaikuttaa kauttaaltaan sille, että käsiteltäessä kansalaisia ”yhtenäisenä tuotoksena” päädytään juuri siihen loppulukemaan, jota viemärijärjestelmältä voidaan odottaa, joka on kaiken työstön lopputulos – jätteiden seasta löydät totuuden.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Luettuani sinun pari blogi-kirjoitustasi, tämän lisäksi mm. "Mikä on yksilön valinta?", minusta alkaa tuntua siltä että haluat rakentaa teoriaa politiikasta ja yhteiskunnasta, jossa yksilöllä on enemmän valinnan vapautta.

Etsi Googlella "Moniulotteisen demokratian teoriaa Ion Mittler", niin löydät PDF-dokumentin josta saattaisit ehkä saada raaka-aineita rakentaaksesi juuri sen suuntaista poliittista ja yhteiskunnallista teoriaa, jota kohti olet ilmeisesti pyrkimässä.

Minun profiilini esittelyteksti kiteyttää olennaisen: "Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset