Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Koulutustakuu - Kenen ehdoilla?

Muistan häilyvästi ensimmäisen hurmoksellisen tunteen, jonka saavutin oivalluksen voimalla vain ymmärrettyäni jonkin asiayhtälön ja loppusumman. Se oli erittäin voimallinen kokemus, joka sai värit kirkastumaan ja mielihyvän ryntäämään ympäri kehoa, kun oivallus tuotti mielihyvää ja merkityksellisyyden kokemusta minussa.

Se oli oppimisen onni, joka valaisi polkuani minussa hermostojen löytäessä uusia väyliä tavoille lähestyä ongelmia. Luontainen uteliaisuus itseä ja ympäristöä kohtaan tuottaa juuri sitä hurmoksellista tyydytystä, jota ihminen saa välittäjäaineista kehossa ja näiden hormonien lopputuloksena löytää ihminen myös ilonsa työstämisestä ja päämääränsä elämästä.

Eikö oppimisen sekä koulutuksen päämääränä ole sitten pärjääminen elämässä?

Suomessa on pitkään ylistetty ”ilmaisen koulutuksen”,eli veronmaksajien kustantamien koulutuspanostusten tuomista eduista, jotka maksavat itse itsensä työllisyyden parantumisena. Mutta paineet pärjätä työelämässä kohdistuvat myös nuorille ja näiden paineiden puristaessa yhä nuorempia valmistumaan, jotta he voisivat lunastaa ”ilmaisen koulutuksen” suomia oikeuksia, täytyy heidän suorittaa yhä tiiviimmässä tahdissa ”koulutuslupauksia.”

Kenen lupauksia ne ovat? Kuinka äkkiä oppioikeus muuttuu oppivelvollisuudeksi?

Olen seurannut huolestuneena monenlaisia ”koulutustakuita”, joissa ehdotetaan oppivelvollisuuden pidentämistä, jotta nuoret saisivat riittävän perusopetuksen ja pätevyyden toimiakseen muuttuvan maailman lonkeroissa. Mutta ne keinot saavuttaakseen hyvää tarkoittavat päämäärätosoittavat aika selkeästi myös sen, että järjestelmä ei ole ihmistä varten, vaan ihminen järjestelmää ja juuri siksi paineet menestyä ulottuvat yhä nuorempiin tuottaen kasvavia mielenterveysongelmia.

Mihin katosi luontainen tiedonjano ja halu oppia?

Kun nuorta runnotaan väkipakolla siihen suuntaan, johon järjestelmäoppineet haluavat, on tuloksena anarkistinen keittokirja, jonka jälkiä on korjattu myös suomessa. Ja vaikka kansanedustajilla olisi minkälainen sädekehä päällään ”hyvää tarkoittavine tarkoitusperineen” voin silti todeta, että ilman yksilökohtaista opetussuunnitelmaa ja yksilökohtaista nuoren ehdoilla toimivaa koulutusta saadaan aikaan vain lisää ihmisiä, joiden mielestä väkivalta ja pakottaminen on ainoa tapa toimia. ”Mitä isot edellä...

Koulutukseen panostaminen on tärkeää ja edistää nuoren henkisen pääoman kasvua sekä auttaa tietenkin löytämään oma alansa, mutta sen tulisi aina tapahtua yksilön ehdoilla. Siksi ”oppivelvollisuusjärjestelmän” rakentaminen yksilön kasvua tukevaan malliin on huomattavasti tehokkaampaa oppitulosten parantamiseksi, vaikka se tarkoittaisi koulutuskustannusten kasvua.

Avain oppimistulosten paranemiseen on koulutuksen avaaminen niin, että koulutuksen käytännönläheisyyttä lisätään ja annetaan mahdollisuuksia myös yksilötason ratkaisujen toimia suuntana yksilöiden lahjakkuuksien esiin nostamiseksi.

Kysymys nyt kuuluu, mikä on todella suomalaisen koulutuksen päämäärä: Edistää itseohjautuvuutta sekä uusia tapoja lähestyä ongelmia vai vaan lisäät osattomia järjestelmään?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset