Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Vihapuheen syyt ja vihapuheen kitkeminen

Tottakai vakiintuneet käytänteet ovat keino saada ennakoitava toimintaympäristö aikaan, jotta vältettäisiin jännittynyt ja räjähdysherkkä tila, joka mitä ilmeisimmin on tämän päivän piinaava ongelma. Jokin maailmassa on muuttunut ja sen voi aistia juuri ”vihapuheena.”

Mistä vihapuhe sitten saa alkunsa jos ei hämmennyksestä ja ristiriidoista?

Luin jokin aika sitten erään paikallisen henkilön mielipidekirjoituksen paikallislehdestä, jossa hän heilautti ”natsikorttia” hyvin yllättävällä tavalla ainakin minun mielestä viitatessaan Vihreiden puolueeseen tarkoituksenaan ilmeisesti leimata puoluetta ”ajatuspoliisiksi.”

Eläinkunnassa erilaisten eläimien ristiriita vuorovaikutuksessa voi olla hyvin ilmeinen mikäli viestintä ja kyky tulkita eri osapuolien välillä on suuresti vaihteleva. Se tiedetään, että esimerkiksi kissalle hännän pitäminen pystyssä ei tarkoita tarkkaavaisuutta tai hyökkäävyyttä toisin kuin koiralla.

Yhteiskunnallinen murros ja asenteiden muutos aiheuttavat kitkaa ja kuumenemista eri osapuolien välillä, koska vakiintuneet tavat eivät enää päde. Siksi raivo kukkii verkossa, kun tavanomainen, ihmisiä yhteen sitova huumorikin on muuttunut eikä osapuolten yhteinen kieli ole enää sama.

Erilaiset arvot joutuvat nyt kovalle koetukselle, kun poikia ei saa kutsua pojiksi eikä tyttöjä tytöiksi – kaikki on muuttunut ja koti ei näytä enää kodille.

Kansainvälistymisen ja maailmanlaajuisen verkon myötä ihmisten keino saada tietoa on ”räjähtänyt käsissä ja siksi henkilökohtainen vastuu on myös kasvanut. Tällä kehityksellä on osansa vakiintuneiden käytösten murroksessa ja juuri siksi jotkut saattavat vielä haikailla Kekkosen perään aikaan, jolloin kaikki tieto tuli Kekkoselta, jos sieltäkään.

Se oli sitä ”vanhaa kunnon neuvostoaikaa.

Kun kaikki rajat kaatuu, on seurauksena sekaannusta ja silloin tulvamuurina toimiikin yksilö eikä enää yhteisö. Hallitsematon maahanmuutto” ja ilmastonmuutos on varmasti aiheita, jotka ahdistavat. Eikö kehityskulku vihapuheen ja ympäristömuutoksen välillä ole vähintään ilmeinen?

Mutta auttaako raivoaminen ja sulkeutuminen?

Vai kasvaako tunnemyrskyissä kiukku vain suuremmaksi, joka saattaa lopulta myös näkyä äärimmäisinä tekoina?

Tunnekasvatus on mitä ilmeisimmin paikallaan ja siihen opetukseen tarvitaan muitakin, kuin nuoria, jotta ihmisillä olisi valmiudet käsitellä ja kohdata murrosten maailma. Olisiko paikallaan jopa työyhteisöihin perustaa kursseja tunne-elämän hallintaa?

En tiedä, mutta kovasti tälläkin hetkellä erilaisissa työryhmissä pohditaan vihatulvien hallintaa. Ehkä asennekasvatusta kaipaisi moni aikuinenkin eikä se tekisi varmaan minullekaan pahaa? Se on kuitenkin varmaa, että ajatuspoliisina toimiminen ei toimi enää, sillä emme elä Neuvostoliitossa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Rakkautta ja anarkiaa itse kullekin näin perjantain kunniaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ArtturiHard kuva
Artturi Hård

Uutisissa mainittiin juuri vihapuheesta, että sen kitkeminen vaatisi hallitustason toimia? Mitenkähän mahtaa onnistua, kun tulevan hallituksen ohjelmasta on neuvottelemassa kaikkien vihapuhujien äiti Koivulaakso, sekä puolueensa vasemmistoliitto.
Tunnettuahan on sekin, että Suomessa varsinkin juutalaisia vihaa eniten juuri vasemmistoliiton kannattajat, joten melkoista kummelia on tuoltakin suunnalta vielä tiedossa.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

”Vihapuhe” on monopolisoitua Suomessa mm toimittajien toimesta. Heidän mukaansa vihapuhetta harrastavat oikeistolaiset, äärioikeistolaiset ja perussuomalaiset. Ei muut.
Mutta kun lukee esim. antifan ja sukupuolivähemmistöjen nettikirjoituksia niiden omilla sivuilla, viha kumpuaa siellä synkkänä. Homofobiaa ei toki esiinny mutta heterofobiaa ja uutena persufobiaa.
Kun lueskelee näitäkin kirjoituksia, mitä täällä on, joku mielenterveysasiantuntija saattaisi epäillä joidenkin kärsivän jopa ”persu-obsessiosta”. Niin tiuhaan syntyy plogeja yhdestä ja samasta aiheesta. No, se ei toki ole vihapuhetta, mutta vähän kuin pakonomaista käsienpesua.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset