Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Terrorismi - Syy ja seuraus

Viha on äärimmäinen keino yrittää saavuttaa tunne hallinnasta, vaikka ihminen on lopulta kuitenkin enemmän ympäristöriippuvainen olento, jota hallitsee muuttujat, kuin että yksilö hallitsisi itseään saati ympäristöään. Ihminen itse voi hallita vain tapoja suhtautua ympäristömuutoksiin ja niistä kumpuaviin tunteisiin, mutta raivoaminen tunnevasteena vaikeaan tilanteeseen saa hetkellisesti ihmisen voimaantumaan ja tuntemaan hallitsevansa ympäristömuuttujia.

Ongelmallista raivossa ja vihassa on, että vaikka se tuottaa tunteen hallinnasta, aiheuttaa raivonpurkaus todellisuudessa haavoittuvuutta ja altistaa myös väkivallan kohteeksi joutumista. On myös todettava, että koska  ihminen on ympäristöriippuvainen ja tunnekoukussa,on myös verkkoraivolla hyvin otollinen kenttä varsinkin silloin, kun raivolla saavuttaa suosiota.

Äärimmäisenä tekona väkivaltaa käyttämällä terrorismi on osoitus ympäristöriippuvuuksista, joissa kohteeksi joutuneen yhteisön tai yksilön tunnevasteella on merkittävä vaikutus iskun tekijään, sillä mitä hyötyä olisi  muutoin ryhtyä väkivaltaiseen tekoon ilman vastetta? Ympäristöriippuvuus on sellainen osatekijä, joka mitä ilmeisimmin on sivuutettu ihmisen tapakäytöksen(moraali) lainalaisuuksissa johtaen sekä tuhoisaan että itsetuhoiseen käytökseen. Kun terrorismia yritetään kitkeä pois ikään kuin se olisi yhteiskunnasta ulkopuolinen osa, aiheutetaan sillä vain enemmän epävarmuustekijöitä, kuin poistetaan epävakauden juurisyitä.

Mitä ilmeisimmin ulkoistamisen periaate palvelee kyllä hyvin omaatuntoa, kun voi vieraannuttaa itsensä yksilöiden äärimmäisistä ratkaisumalleista, mutta väreilee huonosti siinä vaiheessa, kun on kohdattava syitä, jotka johtavat terrorismiin. - Ehkä nukut yösi paremmin, kun voit pitää itsesi ulkopuolella joidenkin väkivaltaisista valinnoista, mutta syyt ovat edelleen hämärän peitossa...

Tavanomainen” rikos kadulla tai murha eivät ilmeisesti ole rinnastettavissa terrorismiin joidenkin mielestä, vaikka syyt ääreistyä ovat samat Tunne kuulumattomuudesta valtaa pitävien yhteiskuntaan, joka oikeuttaa rikkomaan vallitsevia olosuhteita.

Tiedän kyllä, että paine ministeritasolla on kova esittää jyrkkiä, kädet peseviä ja yksinkertaisia yleistyksiä  maailmasta, kun terroristit eivät noudata oppikirjojen mukaista järjestystä, mutta periaate eristämisestä ei ratkaise  ongelmia yksilöiden tunteesta vastata vallitseviin olosuhteisiin hyvin äärimmäisellä tavalla. Siksi pyytäisin kaikkia miettimään yhteiskunnasta eristettyjen kohtaloa ja sitä, kuinka syvästi se on sidottuna tapaan riistää yksilöltä vapaa tahto liittyä tai olla liittymättä johonkin yhteiseen liittoumaan yhteisörakenteena.

Kuinka vakaalla pohjalla on yhteiskunnan luottamus yhteisön jäseniin?

Vapaa tahto ja sen riistäminen näennäisesti oikeutetulla tasolla on juuriyhteys epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen, joka johtaa mahdollisesti väkivaltaiseen tekoon,ja siksi olisi syytä osoittaa suurta harkintaa ja kykyä selvittää, miksi niin äärimmäiseen tekoon ryhdytään?

Väkivalta kuitenkin aina ensin kumpuaa tunnetasolla, josta ihminen hakee myös johdonmukaisuutensa - "järkeistyy" - ennen toteutusta ja siksi väkivaltaiset, hyvin itsetuhoiset tavat yrittää saavuttaa muutos ovat yhteydessä yhteisöjen puutteelliseen kykyyn vuorovaikuttaa yksilöön itseohjautuvuutta kunnioittavalla, tunteet huomioivalla tavalla.

Ei ole eroa sillä, onko yksilö vapaasta tahdosta liittynyt johonkin ääriryhmään vai onko hänet pakosta liitetty yhteisöön, jos rangaistuksena kuitenkin on yhteiskunnasta eristäminen, sillä toimintaperiaate eristää yksilö ruokkii juuri sitä samaista pelkoa eristämisestä, joka vieraannutti yksilön yhteiskunnasta jo lähtökohtaisesti ja sai ryhtymään äärimmäisiin tekoihin.

Lopputulemana on silti väkivallan kierre.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Yleensä terrorismilla on joku selkeä motiivi ja agenda. Palestiinalaisen terrorismin agendana on ollut sissisota ylivoimaista Israelin armeijaa vastaan, kamppailussa maantieteellisen alueen omistajuudesta ja valtion muodostamisesta. Tsetseenien terrorismi Venäjällä (ja jo aiemmin Neuvostoliitossa) kumpuaa samanlaisesta asetelmasta, sissisota itsenäisyyden saavuttamiseksi ylivoimaisen armeijan alaisuudesta. Sama peruste on kurdien terrorismille Turkissa, ja äärivasemmistolaisten liikkeiden taistelulle Väli-Amerikassa ja joissakin Aasian maissa.

Islamilainen terrorismi ei liene sen abstraktimpaa motiiveiltaan todellisuudessa, heilläkin on tavoitteena muodostaa tietynlainen valtio, joka ei perustu etniseen kansanryhmään eikä kommunistiseen ideologiaan, vaan tiettyyn tulkintaan uskonnosta. Tuntuu siltä että poliittiset tahot usein tahallaan esittävät sen asbtraktina ja selittämättömänä tahona, jonka ainoa motiivi on pahuus, ja ainoa mahdollinen ja oikeutettu ratkaisu on koko liikkeen fyysinen tuhoaminen sotatoimin.

Yhteenvetona, terrorismin syy on periaatteessa yleensä se, että on olemassa sotilaallisesti alakynnessä oleva ihmisryhmä, joka haluaa perustaa itselleen valtion, mutta sotilaallisesti hallitsevassa asemassa oleva poliittinen eliitti kieltää sen heiltä. Siinä mielessä hallitsevan eliitin joustamaton itsekkyys on syy terrorismin olemassaololle. Mutta tällaista tulkintaa emme tietenkään saa kuulla siltä poliittiselta eliitiltä, jonka joustamattomuuden takia terrorismia esiintyy. He osoittavat sormella tietysti niitä terroristeja, että pahuuden ruumiillistuma ja kaiken pahan alku ja juuri löytyy sieltä.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Vastuksensa joka tasolla. Näin kerrottaisiin yhteyksissä, joissa ulkopuolisen sana painaa. Sivusta nähty onkin fakta, tosin faktoja ei tarvitse kaikissa kuunnella, sivustaseuraaajilta.

Kun muita käytännön vaikuttavia ei ole, kuin esim terrorismitahot, jotenkin, niin aika luontevaa nähdä oma osuus kavennetusti, eikä tästä voi päätyä ajatetelemaan asetelmien yleismaailmallisuudesta, jossa jokainen kohtaa samat dilemmat.

On yksiselitteisesti vastavoimaa, ja kyseenalaisuutta ei ole tarjota kellään, hyvin itsensä näkevälle. Vastapuolen näkeminen kokonaisuudessa, on jotain, mistä ei välttämättä hyvällä tahdollakaan saa kivaa kuvaa, jos nyt halua tähän olisi.

Missä kohden hierarkiaa keskinäisdilemmat kohdataan, voi olla eri laista. Erilaisuutta on eriteltävissä.

Uskontojen, moraalin ja sivistyksen,... yleensäkin paremman vienneissä, menee helposti överiksi, jos voi nojautua järeämpään asemaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset