Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Liikenne ja kauppaehtoisuuden kyvyttömyys sopeutua

Vaikka kauppaehtoisuuden piti olla paras järjestelmä sitten Neuvostoliiton hajoamisen, voidaan edelleen kysyä: Kuinka perusteltua tämä on ottaen huomioon, että kauppaehtoinen järjestelmä ei kuitenkaan kykene sopeutumaan kysynnän ja tarjonnan ongelmaan, nimeltään syntyvyyden romahtaminen?

Kauppaehtoisessa järjestelmässä kaasu kyllä toimii, mutta jarru ei ilmeisestikään?

Näyttää sille, että kauppaehtoisessa rakenteessa tärkeämmäksi tekijäksi muodostuu jatkuvasti talouden tarpeiden täyttäminen eikä ihmisten - Kun edes valtion kilometrikorvauksilla ei kyetä ratkaisemaan kohtaanto-ongelmaa elinkeinoelämän rakenteiden täyttämisessä saati ihmisten peruselämän tarpeiden tyydyttämisessä.

Työ-ja elinkeinorakenne pitäisi kuitenkin pohjimmiltaan perustua elinehtoisen elämän täyttämiseen, mutta silti tuetaan edelleen järjettömiä työmatkajärjestelyjä, joissa liikkuvuus paikasta toiseen nimetään huomattavasti merkittävämmäksi talouskasvun ja työllisyyden takaajaksi, kuin paikallisten elinkeinorakenteiden huomioiminen ja kehittäminen elinehtojen takaamiseksi.

Minä en edelleenkään vastusta Euroopan unionia tai haikaile markkaa takaisin, mutta ihmettelen ihan Euroopan yhteisön tasolla, mihin tämä liikkuvuuden ihannointi oikein perustuu?

Erään kirjoittajan huolenaihe suurimpien laivanvalmistajien päästöistä antaa ymmärtää laivojen olevan eräs merkittävimpiä päästöjen aiheuttajia, ei siltikään mietitä paikallisuuden merkitystä saati, että kysyttäisiin: Mikä on riittävä liikkuvuuden määrä, jotta siitä tulisi lopulta merkityksetöntä?

Milloin liikkuvuus on saavuttanut lakipisteensä? Lentorahdin ja tankkeriliikenteen yhteenlasketut päästöt ovat kuinka paljon?

Tuntuu sille, että paljon voimavaroja hukataan liikkuvuuteen vain ihanteiden ja matkailuromantiikan nimeen, kuin että havahduttaisiin tähän kestämättömään yhtälöön maailmankaupan kohtuuttomissa mittasuhteissa ja sen luomiin ympäristö-ongelmiin, joihin ratkaisuksi tarjotaan laitteita ja apuvälineitä rakenteiden muuttamisen sijaan.

Menee yli käsityskyvyn!

Ratkaisuksi voitaisiin ottaa käyttöön vaikkapa tieliikenteen tullien käyttöönotto kauppakeskusalueilla ja palvelurakenteiden uudistamisella sijoittamalla lisää varoja paikallislinjaliikenteeseen, jotta voidaan kasvattaa suurten kuljetuskalustojen ja linjojen määrää, mutta haja-asutusalueella toistaiseksi pidättäytyä liikennejärjestelyjen haasteellisuuksien vuoksi ”rankaisemasta ”oman auton käytöstä.

Autokauppiaat eivät kiitä, mutta linjaliikenne saattaa kiittää?

Henkilöautojen sähköistäminen ja valmistamiseen käytettävät voimavarat ympäristön kannalta ovat kuitenkin aivan liian korkeat suhteessa aikatauluihin ja tehokkuuteen, johon pyritään hyvin lyhyessä ajassa hiilijalanjäljen tasapainottamiseksi kansallisella tasolla eikä kirittäminen kansainvälisellä tasolla liioin synny itsestään: siihen tarvitaan rohkea edelläkävijä.

Yksityisautoilu taajama-alueella aiheuttaa merkittäviä ongelmia monille ihmisille katupölyn takia, eivätkä siksi voi ulkoilla kevätaikaan kaupungissa. On myös useasti todettu autoista tulevien päästöjen olevan merkittävä kansanterveydellinen haitta - terveyshaitat ovat yksi kansantaloudellinen meno lisää kaiken kaikkiaan.

Tiestön kunnossapitoon käytettävät verorahat myös ovat ”asfaltin takana” tarkasteltaessa tiestön määrärahoja sekä korjauksia kuluvalle vuodelle, joten myös rakenteiden puolesta olisi syytä miettiä rajoituksia yksityisautoilulle taajama-alueelle. Joko olisi aika olla rohkea ja lähteä miettimään autoteollisuudelle uutta uraa?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset