Mikko Marttila Ihmisen sisäisestä järjestyksestä et voi löytää rikkomusta, sillä se toteuttaa aina tarkoitusta.

Kansallinen ylpeys ja kuolettava velvollisuus - Koska on rauha?

Kun tiedetään Yhdysvaltain menneisyys ensimmäisen ja toisen maailmansodan kautta, on helpompaa ymmärtää myös niitä ratkaisuja, jotka päätyivät kahteen ydinpommiin Japanissa. Uhrilukujen suunnaton määrä Yhdysvaltain taistelussa tyynellämerellä ennakoi jo sodan lähestyessä loppuaan, että enempää Yhdysvaltain sotilaita ei voida uhrata.

Ja kun ottaa huomioon ne ponnistelut, johon Yhdysvallat sitoutui niin koti- kuin sotarintamalla kuluttaen huomattavia summia ja väsymättömiä työtunteja saavuttaakseen merkittäviä askelia täydellisestä sotilaallisesta varustautumattomuudesta täyteen taisteluvarustukseensa, ei ole liioin vaikeaa ymmärtää lukemattomien sotilaiden kuolemia ja näiden uhrausten tuomia ongelmia sodan jälkeen.

Koska Yhdysvaltain hallinto oli saanut suurimman kolauksen kansalliselle ylpeydelle ensin siunattuaan Saksan kansallissosialistista puoluetta kommunismin pelossa niin, että Adolf Hitler oli saanut jopa tunnustusta Time-lehdestä, mutta ollut täysin varautumaton tulevaisista ja Hitlerin valloitusaikeista, on myös helpompaa ymmärtää sotilaallista kehitystä ja asevarustelua nykypäivänä.

Käytännössä menetetyt henget ja kuolleiden tuoma velvoite pahasti haavoittuneen kansakunnan ylpeydelle johti tilanteeseen, jossa koettiin täytenä mahdottomuutena enää koskaan levätä tai ajaa alas äärimmäisen kallista sotateollisuutta. Ja kun merkittävä askel oli saavutettu Yhdysvalloissa, oli myös luontaista odottaa vain kysynnän kasvua aseteollisuullisuudelle, mutta myös kova hinta tulevissa taisteluissa Korean niemimaalla puhumattakaan äärimmäisen julmasta Vietnamin sodasta.

Nämä arvet myös ovat määrääviä pelkotiloja, jotka edelleen vaikuttavat Yhdysvaltain asevarusteluissa ja kaupallisten toimijoiden keskuudessa, ja siksi tekevät vaikeaksi aloittaa kululeikkauksia tai nähdä mitään muuta vaihtoehtoa, kuin jatkaa sotilaallista väliintuloa ympäri maailman.

Hiljaisuus on vaikea hyväksyä; saako sotilas enää koskaan rauhaansa ennen kuin on laskettu lepoonsa?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Epäilenpä, että USA:n kansan kansallisella ylpeydellä ei ole ollut paljonkaan tekemistä USA:n sotien kanssa, ei ainakaan enää Neuvostoliiton hajottua. Tavallinen kansa yksinkertaisesti vain syö liikaa hampurilaisia ja tuijottaa omaan napaansa, ja äänestää vaaleissa kansallisen talouden näkymiin perustuvilla motiiveilla. Sitten ammattipoliitikot saavat vihreän kortin käydä myös sotia, edistääkseen USA:n taloudellisen eliitin etuja eri puolilla maailmaa, kysymättä kansalta, joiden eduista on kyse vain korkeintaan hyvin etäisesti ja välillisesti, ja joka ei myöskään ole kovin kiinnostunut, vaan laittaa television päälle ja katsoo sieltä jotain hömppää.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Jenkkien tappiot kaatuneina toisessa maailmansodassa olivat suurin piirtein samat kuin briteillä, n. 400 000. Suomen vastaavat n. 95 000. Saksa, Japani ja neukkula olivat aivan omassa miljoonien luokassaan. Syvä kunnioitus ja rauha kaikkien henkensä antaneiden sieluille.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset